3-vuotiaan nukkuminen omassa sängyssä

Perheemme kuuluu siihen lukuisten perheiden joukkoon, jotka kärsivät “ahtaan sängyn” haasteista. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että lapsi tai lapset hiipivät yöllä äidin ja isän sänkyyn. Me emme puolisoni kanssa tästä nyt ongelmaa ole tehneet, mutta yritämme rohkaista tytärtämme omaan huoseeneen.

Meillä tätä on ollut n. puoli vuotta. Esikoinen menee hienosti omaan sänkyyn nukkumaan, mutta herää puolen yön maissa ja hiipii viereen. Joskus nukkumaan mennessä tytär haluaa isin ja äidin viereen, mutta pienillä itkuilla on aina omaan sänkyyn menty. Sairaana ollessaan ainut rauhoittumispaikka on ollut meidän sänky.

Yöllinen heräily ja ahdas sänky aiheuttaa kuitenkin aika ajoin huonoa unta meille kaikille. Niinpä päätimme nyt yrittää nukkua edes osia öitä omassa sänkyssä. Huomioidemme mukaan suurin syy, ettei omassa huoneessa nukkuminen onnistu, on ikävä ja yksinjäämisen tunne. Tätä tunnetta on lähdetty viemään positiivisen suuntaan seuraavasti:

1. Omassa sängyssä ei olla aina yksin

Nukuin viikonloppuna tyttären kanssa ja hän huomasi, että aina ei ollakaan yksin omassa sängyssä. Ensimmäisenä yönä heräsi kerran ja toisena ei ollenkaan. Kaikki saivat nukkua hyvin.

2. Palkintoja reippaasta nukkumisesta

Nyt seuraavaksi palkitaan aina kokonaan nukutuista öistä. Teimme yhdessä viikoksi tavoitteet. Jokaisesta yöstä palkitaan pienellä palkinnolla heti aamuisin ja viikon lopussa luvassa on isompi palkinto. 

Nukkumisen seuranta

Katsotaan miten tällä päästään eteenpäin. Positiivisen rohkaisun kautta. Lasten kanssa tämä arki on vain jatkuvaa ihanaa kokeilua ja oppimista.

Advertisements

Vieraskynä: Kiireisen uraisän tärkeä apuri

Urasetä ja pulkkamäki

Uraisi pyysi kirjoittamaan tarinaa urasedän roolista. Sedän (lue tetän) roolimalleihin on olemassa yhtä montaa tapaa kuin on setiäkin. Jokainen meistä valitsee sedän roolinsa haluamallaan tavalla. Itse olen valinnut aktiivisen ja leikkisän tien, sillä se auttaa unohtamaan omia murheita ja opettamaan olemaan lasten kanssa, kun omia ei vielä ole.

Maksaako kuuden jälkeen firman laskuja vai pakata pulkka peräkonttiin ja painua mäenlaskuun? Parhautta sedän roolissa on se, että aina on mahtavaa nähdä (myös lapsen mielestä) ja tehdään vaan kaikkea kivaa. Tarinaa riittää koko viikon ajalta ja vaikka usein on leikkien loppuessa haikea mieli, niin seuraavalla kerralla paha mieli taas unohtuu kaikilta ja jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.

Urasedän roolihan ei ole toimia lapsen kasvattajana. Koiria ei saa toki lyödä, hampaat pestään ajallaan ja nukkumaan mennään, kun iskä sanoo. Setä on silti harvemmin se paha poliisi joka käskee lopettaa kaiken kivan tekemisen. Rajat on rakkautta, mutta joskus niistä voin setänä joustaa, kun harvemmin nähdään ;).

Minulle ja veljenlapsille yhdessäolon hetket toimivatkin siis palkintona. Joskus voidaan tehdä asioita vähän pitempään tai leikkiä eri tavalla, kun iskä ei aina jaksa. Lisäksi tiettyjä leikkejä ei voi leikkiä kuin sedän kanssa, sillä ne on keksitty aikojen saatossa yhdessä.

Lisäksi setänä voin antaa rauhaa vanhemmille. Kun itse keskittyy setänä lapseen muutaman tunnin, niin on se aina henkistä hermolomaa. Aika usein myös duunihommissa setä tekee hommia iskän puolesta, jos aikataulut paukkuu päälle. Lapsen etu on kuitenkin tärkein ja työt ei tästä maailmasta tekemällä lopu.

Hommahan vielä hieman muuttui syksyllä, kun uraisin perheeseen syntyi pienokainen, joka vie kaiken huomion. Tästä syystä setänä keskityn entistä enemmän isosiskoon ja koiriin.

Jos siis seuraavan kerran mietit setänä mitä tehdä veljenlapsien kanssa, niin mene pulkkamäkeen ja takaan, että loppuu murehtiminen vähäksi aikaa. Suattaa olla vaikka kivvoo.

Mihin uraisän kannattaa investoida?

Hyvejohtajuus -sivustolla oli Ville Saarikallen kirjoittama erinomainen kolumni, joka kuvaa erittäin hyvin uraisin maailmankuvaa. Olen tavannut Villen kerran livenä. Ville oli erittäin mukava ja asiallinen kaveri. Ohessa muutamia poimintoja parhaista minua herättävistä asioista. Artikkelin kokonaisuudessaan löydät täältä.

Jos sinun täytyy valita 10 tuntia viikossa enemmän urallesi tai 10 tuntia enemmän läheisille ihmissuhteille, valitse ihmissuhteet. Se on hyvä vaihtokauppa, kahdestakin syystä: Ensiksi, olet onnellisempi. Toiseksi, teet työsi paremmin. Ihmissuhteet ovat suurin onnellisuuden lähde ja niihin on kätkettynä siunaus. Se on hyvä vaihtokauppa.

Clayton Christensen

Muistan kuinka esikoisen synnyttyä jouduin useasti tekemään näitä päätöksiä. Minulla oli tapana kukkua töissä pitkään ja tehdä iltaisin töitä. Uskoin, että ilman kovaa työtä ei voi myöskään menestyä. Tein kuitenkin päätöksen jossain vaiheessa, että “nyt keskitysn tyttäreeni”.

Tämä päätös oli yksi parhaista. Tämän jälkeen aloin tietoisesti lopettamaan työni ajallaan ja olemaan miettimättä niitä iltaisin. Aiemmin kerroin hyvästä tavasta unohtaa työasiat. Ja mitä tapahtui:

Työtehoni ja luovuuteni nousi huippuunsa.

Opin tekemään asioita niin, että ne tulivat valmiiksi ajallaan. Iltaisin, kun oli aikaa, myös ideoita tuli aivan eri tavalla kuin aiemmin vain suorittaessa. Tuntui, että koko perhe-elämästäkin nautti enemmän.

Miten voisin saada onnellisen uran ja isyyden?

1. Asennoidu investoimaan aikaa perheellesi

  • Tämä on vaikeampaa kuin uskotkaan. Mutta henkinen päätös on tärkein päätös.

2. Luo selvät aikarytmit ja kalenterit

  • Lopeta työt kun ne loppuvat. Monet uskovat ja hokevat, että on tiettyjä vastuita joita ei ehdi normaalin työajan puitteissa. Esim. yrittäjän paperityöt.
  • Roskapuhetta! Asiat on vain suunniteltu ja johdettu huonosti.

3. Hankkiudu samankaltaisten luo

  • Etsi samankaltaisia perheen isiä. He ymmärtävät päätöksesi ja voivat tukea sinua.

Ristiäiset ja nimen valinnan vaikeus

Vauvan kanssa olemme edenneet siihen pisteeseen, että kastaminen on ajankohtaista. Meidän perheemme kuuluu kirkkoon ja jotenkin tuntuu, että ristiäisten tulee noudattaa kirkon perinteitä. Itse ristiäisten järjestäminen ei liiemmin verenpainetta nosta, mutta nimen antamisesta tulikin yllättävän haastava paikka.

Jesse, Kaapo, eikun Jasper.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja meidän pojan kohdalla tuntui, että hyviä vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Haasteita on ollut muillakin, sillä aiheeen tiimoilta on perustettu jo useita sivuja. Parhaat itse löytämäni olivat:

http://www.lapsennimi.com ja http://www.etunimet.net

Tässä viimeisinä päivinä nimeä on vielä pohdittu. Onneksi huomenna se täytyy lopulta päättää :). Eihän nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.

Isät aktiivisia arjessa

Tämän päivän uutisissa oli isän arjesta juttu. Yhdysvalloissa oli tutkittu isien rooleja perheissä. Myytti kylmistä, vain työssäkäyvistä ja vaimot yksin lasten kanssa jättävistä uraohjuksista on murrettu. Muutamia huomioita poimittuina:

Alle 5-vuotaiden lasten isät

  • 9/10 kylvettää, vaihtaa vaippoja, auttaa vessassa käynneissä ja pukeutumisessa useita kertoja viikossa.
  • Lähes kaikki isät leikkivät ja söivät lastensa kanssa useita kertoja viikossa.
  • Lähes 2/3 luki lapsilleen useita kertoja viikossa.

5-18-vuotiaiden lasten isät

  • Lähes kaikki ruokailivat ja kyselivät kuulumisia useita kertoja viikossa.
  • Lähes 2/3 auttoi kotitöissä useita kertoja viikossa.
  • Noin puolet vei lapsiaan harrastuksiin useita kertoja viikossa.

Miltä oma roolini näyttää suhteessa Yhdysvaltoihin?

Itselläni on vain alle 5-vuotiaita lapsia, joten voin verrata vain heihin. Kylvetän, vaihdan vaippoja ja autan arjen askareissa jatkuvasti. Samoin leikki ja lukeminen kuuluu asiaan. Meillä on käytössä vuorotyömenetelmä, eli kun toinen vanhempi pesee vaikka hampaita, niin toinen vanhempi siivoaa iltapalan pois. Nyt kun talossa on pieni vauva, hoitaa parempi puolisko sitä ja minä esikoista enemmän.

Allekirjoittaneella on myös vahva tuntuma, että Suomessa isät ovat osallistuneet lastenhoitoon jo paljon ennen virkaveljiä rapakon takana. Tätä on varmasti myös tutkittu jossain. Yhtä kaikki, suomessa vanhemmuus on jakautunut biologiset syyt huomoioiden mielestäni erittäin hyvin.

Vanhempainrakasta uutta vuotta 2014 :)!

Voicen suomenkielinen juttu aiheesta.

Daily News alkuperäinen juttu aiheesta (ENG).

Todellinen rohkeus – ja miksi tarvitset sitä tänä jouluna

Positiivisen Psykologian blogissa oli erittäin hyvä kuvaus, mitä todellinen rohkeus tarkoittaa. Itse huomasin, että itsensä hyväksyminen kaikkine hyvinä ja huonoina puolineen helpottui esikoinen syntymän myötä. Taisi tytär olla noin 1-vuotias, kun oivalsin isänä, että “enhän tiedä mitään”.

Isänä ja vanhempana oleminen lapselle on jotain niin erilaista, että se täytyy kokea. Juuri sen vuoksi syntyi vahvin ajatus omasta heikkoudestaan vanhempana, jota voi vain kehittää ajan kanssa.

Tällä hetkellä rohkeus puhua sydämestäni on erittäin helppoa ja etenkin vanhempana huomaan koko ajan, että en ole valmis.

Positiivinen psykologia

courage jpnSana rohkeus juontuu latinankielen sanasta cor, joka tarkoittaa sydäntä. Rohkeus onkin alun perin tarkoittanut “puhua rohkeasti sydämestään” l. ilmaista itseään avoimesti ja rehellisesti. Se viittaa oman tarinan kertomiseen juuri sellaisena, kuin se on – vaikka sillä riskillä, että joutuu naurunalaiseksi tai väärinymmärretyksi. Syvimmältä olemukseltaan rohkeus siis liittyy haavoittuvuuden sietämiseen ja sisimpään olemukseemme asti ulottuvan epävarmuuden hyväksymiseen. Tämän vuoksi ei olekaan ihme, että se kantaa niin voimakkaita konnotaatioita urheuteen ja sankaruuteen (eli kuten me tavanomaisemmin näemme rohkeuden).

Herkkyys ja avoin sydämen paljaus on usein pelottavaa. Kaiken kukkuraksi me olemme aikojen saatossa ohjelmoituneet suojelemaan itseämme tiukasti kaikelta mahdolliselta fyysiseltä ja psyykkiseltä harmilta. Aivomme skannaavat ympäristöämme lukuisia kertoja sekunnissa mahdollisten uhkatekijöiden varalta (esimerkiksi keskustellessamme toisen ihmisen kanssa, on kyseisen henkilön jokainen pienikin kasvojen ele, äänenpaino, hento ruumiinliike kokonaisvaltaisen tarkastelumme alla: “mitä tuo toinen ajattelee minusta, ymmärsikö hän minut väärin, joudunko nyt puolustamaan itseäni”), ja on valmiina laukaisemaan meidät taisteluasemiin, jos ilmassa on pienikin tuulahdus mahdollisesta vaarasta. Tämä nerokas, kaunis järjestelmä onkin…

View original post 386 more words